perjantai 26. toukokuuta 2017

Yom Yerusalaim-Jerusalemin paiva


Koko viikko on ollut tosi kiireista etten ole ehtinyt tata postausta edes julkaista vaikka kuvat jo latasin tanne alkuviikosta.
Jerusalem on ollut koko viikon monenlaisten tapahtumien keskipisteena ja siten hyvin poikkeuksellinen viikko.
Aikani on mennyt iltaisin joko osallistuen tapahtumiin tai kuljettaessani ja hakemassa lapsia joka ilta jostain pain kaupunkia.



Sunnuntai-iltana alkoi koko viikon kestava Jerusalem 50-juhlinta.
Tana vuonna tulee kuluneeksi 50 vuotta siita,kun vuonna 1967 kuuden paivan sodassa Jerusalem yhdistyi uudelleen ja sen  myota juutalaiset paasivat jalleen rukoilemaan Lansi-eli Itkumuurille.
Joka vuosi juhlitaan Jerusalemin paivaa ja tana vuonna sitten paljon nayttavammin ja laajemmin.







Koko kaupunki on koristeltu varivaloin eika valoja puuttunut tasta vanhan kaupungin kupeessa olevasta valo-ja musiikkishows'takaan.
Tuhannet ihmiset mina tyttareni kanssa mukaan lukien kokoonnuimme laulamaan ja ihastelemaan upeaa laser-ja valoesitysta.
Juhla alkoi Israelin presidentin seka paaministerin puheilla ja sen jalkeen useat tunnetut laulajat esiintyivat.



Aivan mahtava tunnelma,kun kaikki yhdessa osallistuu lauluun.Vieressa kuului englantia,ranskaa,saksaa,venajaa heprean lisaksi,kun joka puolelta maailmaa tulleet juutalaiset juhlivat hyvin erityista Jerusalemin kaupunkia.Toisilla kipa,joillakin korkkiruuvikiehkurat,mutta kaikki yhdessa maallistuneiden juutalaisten kanssa.
Ja mita yhteista?Kannykat!Hah...



Pari paivaa meilla oli vieraana talla viikolla Amerikan presidentti Donald Trump vaimonsa,tyttarensa,vavynsa seka valtavan seurueensa kanssa.
Koko kaupunki oli sekaisin!
Riippuen vierailukohteistaan joka puolella kaupunkia katuja suljettiin eika juna kulkenut paateasemille saakka.
Ja ruuhkat oli tietysti valtavat ihmisten yrittaessa paasta toihin,kouluihin tai koteihinsa eri reitteja.
Kiitos kaynnista ja nakemiin Mr Trump.Liikenne on palautunut nyt ennalleen...


Paitsi eilen,kun laheisella jalkapallostadionilla oli Israelin kahden jalkapallojoukkueen loppupeli ja meidan alue oli muuttunut parkkialueeksi.Kaikki kadun reunat oli parkkeerattu autoja ja hakiessani tytartani myohaan illalla synttaribileista juutuin ruuhkaan,kun bussi ei mahtunut ajamaan parkkeerattujen autojen valista.
En tieda,siirsivatko autoja vahan syrjaan,mutta lopulta paasin jatkamaan matkaa...





Keskiviikkona Jeriusalemin paivana tyttareni osallistuivat koulusta Jerusalem marsiin laulaen ja tanssien kaduilla kohteena Lansimuuri,jonne oli kokoontunut kymmenia tuhanisia juhlijoita.



Mina sitten pitkin iltaa hain heita kotiin,kun juna ei kulkenut tai toimi kyllakin,mutta sadat muutkin matkustajat jonottivat junaan.
Taman kuvan otin silloin,kun juhlimme alkuviikosta ja nahtyamme nama jonot katsoimme parhaimmaksi soittaa mieheni meidan hakemaan...

maanantai 8. toukokuuta 2017

Terassi kesakuntoon


Viime perjantaina kavaisin viela puutarhalla ostamassa viimeiset kesakukat talle kesalle seka pihalle etta terassille.
Tana vuonna kukat ovat lahinna lilaa ja vaaleanpunaista.Muutama valkoinen kukka joukossa,mutta minulta ei loydy esimerkiksi keltaista kukkaa,silla en pida niista.
Joskus anoppini halusi ostaa parvekkeelleni ison ruusun ja kysyi minka varisesta pidan.Sanoin,etta kaikki kay,mutta keltaisesta en vain tykkaa.
Han toi sitten lahjaksi ison nayttavan ruusun -ja variltaan KELTAINEN!
Varmaan hanelle jai mieleen vain se keltainen ja ajatteli minun haluavan sen.No,se ruusu sitten aikanaan kuoli.En varmaan tarpeeksi hyvin sita hoitanut.







Siivosi muutenkin parvekkeen perusteellisesti ja siirsin kaikki kesahuonekalut paikoilleen.
Tama siskoltani saatu lasten vanha sanky oli viime kesanakin suosittu lekottelupaikka,joten se otettiin varastosta taas esiin.







Pienia viinirypaleen alkuja on koynnoksessa,mutta ei tanakaan vuonna mitaan "suurta" satoa saada.Hyva,etta edes maistella saa,jos ei linnut ehdi syoda sita ennen.
Viinirypaleen paikka olisi maassa,mutta pikkuruisen pihani on vallannut kokonaan jo karsimyshedelma,joten tyydyn ihailemaan pienta koynnostani vain tassa isossa ruukussa.







Mehikasvien joukosta nousee edelleen minttua,jota aiemmin tassa astiassa kasvatin.
Olkoon nyt ainakin aluksi.Tuostahan sita voi helposti napata teen tai sitruunaveden joukkoon...




Jasmin tuoksuu niin ihanalle,etta minun oli pakko ostaa pieni taimi itsellenikin.Katsotaan miten suureksi tama tasta viela kasvaa...


Talla kertaa kavin puutarhaostoksilla vahan kauempana,nimittain Jerusalemin ulkopuolella Abu Goshissa.
Aikoinaan Mevaseretissa asuessamme tama oli minun vakiopuutarhani ja edelleenkin ajattelen,etta tama on seudun paras.
Erittain laaja valikoima ja kukat ovat hyvin hoidettuja.
Puutarha on aivan Abu Goshin arabikylan kupeessa,mutta uskon sen olevan laheisen Kiryat Anavimin kibutsin omistuksessa.



Kiryat Anavimin kibutsi tuo minulle myos nostalgisia muistoja,silla sielta alkoi elamani taalla Israelissa.Taman vuoden lokakuussa tulee kuluneeksi 30 vuotta,kun tulin kibutsille 3 kuukaudeksi vapaaehtoistyohon ja silla matkalla olen edelleen!
Kiryat Anavimin kibutsi osti maansa Abu Goshin kylalta ja perusti alueelle ensimmaisen kibutsin vuonna 1920.



Talla alueella on hyvinkin histoarillinen tausta,silla noin 3000 vuotta sitten nailla kukkuloilla sijaitsi Kiryat Yearimin kyla,jossa Liiton Arkki oli 20 vuoden ajan kunnes kuningas Daavid toi sen Jerusalemiin.
Abu Goshin kylaa on jo vuodesta 1500 asuttanut Abu Goshin suku.Nykyaan kylassa asuu neljaa sukua,joista edelleen Abu Goshin suku on merkittavin.




Kylalla on poikkeuksellisen hyvat valit juutalaisten kanssa.
Israelin Itsenaisyyssodan aikana 1948 kyla ei liittynyt Jerusalemin piiritykseen vaikka kyla sijaitsee oleellisella paikalla Tel Aviv-Jerusalem -tien tuntumassa.
Kylalaiset nakivat sodassa viisaammaksi liittoutua juutalaisten kanssa.


Tanaan Abu Gosh on tunnettu "maailman parhaasta humuksesta".Kylan raitilla on useita falafel-humus-ravintoloita.Viikonloppuisin ravintolat ovat juutalaisten suosittu ruokailukohde.

Niin,ja sitten siella on tama huippu hyva puutarha!!!

maanantai 1. toukokuuta 2017

Toukokuun ensimmainen


Vappua ei taalla muuten vietetakaan,mutta simaa tein tana vuonna pari pullollista.
Ihan siman makuista on paitsi rusinat puuttuu.Talla kertaa maltoin laittaa vain pienen nokareen hiivaa eika kuten viime kerralla,kun siman sai kaataa viemarista alas...
Hyvin kaynnytta oli,silla pullon avattuani sima kuohahti ylos kuin paraskin shampanja.
Muulle perheelle vahan outo maku,mutta siskoni varmasti arvostaa,kun otan juomat mukaan huomenna grillijuhliimme.



Meilla tama vappu on vahan surullinen paiva,silla tanaan taalla on kaatuneitten muistopaiva.Taalla ei vain muistellakaan isoisien aikaan kaatuneita sotilaita vaan jokaisella on joku lahisukulainen,sotilaskaveri,koulukaveri,ystava tutuntuttu,joka on kaatunut aivan lahiaikoina tai -vuosina...
Televisiosta tulee koko paivan surullisia tarinoita kaatuneista sotilaista,joita ei voi kuivin silmin seurata...



Illalla alkaa sitten Israelin 69-vuotis Itsenaisyysjuhla.
Surusta iloon!Elama jatkuu kaikesta huolimatta!
Minullakin on tanaan vain klo 12 asti toita ja huominen Itsenaisyyspaiva vapaa.
Vietamme osittain sita paivaa suvun kesken ja ajattelimme menna Jerusalemin metsaan grillaamaan,josta nama kuvat.
Taytyy vain aikaisin aamulla varata sielta poydat,silla emme ole ainoita retkeilijoita sina paivana.



Pari viikkoa sitten siella viela kukki nama luonnonkukat.
Sen jalkeen on ollutkin jo kuumaa ja kuivaa,joten mahtaneeko kukat jo kuolleet.

Eilen olin mieheni tadin luona ja han on innokas puutarhaihminen.Hanen pihallaan kiertelimme pitkan aikaa ja han kaivoi minulle mukaan erilaisten paprikoiden alkuja seka selleria.
Han kokeilee kaikkea uutta ja heittelee joka vihanneksen ja kukan siemenia multapenkkiin.
Piha olikin jo aikamoinen "viidakko".
Sain inspiraatioita myos kokeilla kasvattaa itse jotain siemenista.


Helppo paiva tanaan.Vauvat aamu-unilla ja aamupalan jalkeen heidat sitten jo haetaan.
Jospa ehtisin tanaan viela leipoa tippaleipia ja kayda pienella pyoralenkilla poikani kanssa,josta han on jo muutaman paivan puhunut...

ILOISTA VAPPUA KAIKILLE!

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Kukatkin tykkaa auringosta


Viikonloppuna meita "helli" lampoaalto,silla lampotila nousi reilusti yli +30 asteen.
En ollut varautunut viela nain kuumaan,joten parvekkeen aurinkosuojatkaan eivat olleet viela paikoillaan.
Aamukahvin nautin parvekkeella ihanan lampimassa saassa seka illalla istuttiin pihalla auringon jo laskettua.Keskipaivalla ulkona ei voi olla kovin pitkaa aikaa,kun jo tuntuu etta lakahtyy...




Eilen ja tanaan on sitten ollutkin paljon normaalimpaa ilmaa ja tuollainen +18 asteen lampo tuntuu jopa viilealta.Loppuviikkoa kohti on taasen luvattu lampimampaa.Tallaista vaihtelevaa nama ilmat nain huhti-toukokuussa.



Kukat kyllakin tykkaa,kun saavat tarpeeksi vetta ja aurinkoa.
En ole viela kovin monta kesakukkaa ostanut vaan kaikki jokavuotiset kukat ovat innostuneet kukkimaan.
Kastellahan naita saa ilmoista riippuen joka-tai jokatoinen paiva.Vesisateita ei enaa saada kuin reilun puolen vuoden paasta syksylla...







Pihan puolella rosmariinipensas,tuoksupelargoni seka karsimyshedelma innostuivat kasvamaan niin,etta koko pieni piha oli yhta viidakkoa ja kasvit peittivat ja pimensivat keittion ikkunan lahes kokonaan.
Rosmariinipensastakin tasoitin ainakin parikymmenta senttia ja vielakin se jai ainakin puolen metrin korkuiseksi.
Tassa kuva raivauksen jalkeen.Vielakin kasvit pimentaa,mutta kylla sielta vahan jo valo pilkistaa.



Kasvimaa antaa jo kovasti salaattiaineksia.
Osa kasveista on viime vuotisia ja osan olen lisannyt tana kevaana.
Tuleepa syotya vahan terveellisemmin aamupalalla,kun haen leivan paalle vahan kaikenlaista vihreaa...



                                                               Minttua



                                                            Persiljaa



                                                   Rucola salaattia seka takana korianteria



                                        Basilikaa ja jotain(?)salaattia,jota sain hoitolapseni aidilta



                                                        Salaattia



                                        Viimevuotista ruohosipulia



                                                        Oreganoa



                                                     Sitruunaverbena(google antoi tallaisen nimen)



                                                          Rosmariini



keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Rosh Hanikran luolasto


Lomalla olin todella lomalla etten edes tanne bloggaamaan ehtinyt.
Ei paivat sentaan kokonaan mitaan lekottelua olleet vaan teimme paivan retkia eri puolille maata.Tamahan on mahdollista taassa pinta-alaltaan pienessa maassa.
Esimerkiksi aivan pohjoiseen Libanonin rajalla sijaitsevaan Rosh Hanikran luolastoon on Jerusalemista matkaa vain pari sataa kilometria.
Viime kaynnista siella olikin aikaa silla odotin silloin kuopustamme 9 vuotta sitten.

Paivan alkuun vuokrasimme pienet sahkoautot,joilla ajelimme tata kaunista rannikkoa.
Kaunis luonnontilassa oleva rannikko ja vahan kauempana nakyva hiekkainen uimaranta.
Rannan laheisyydessa oli myos pieni sahkopistokkein varustettu asuntovaunualue,jollaista en ole taalla viela ennen nahnyt.Vasta parin vuoden aikana tanne on alkanut ilmaantua asuntovaunuja ja nain vahitellen myos heille palveluita...






Luolat ovat syntyneet vuosituhansien kuluessa,kun Valimeren aallot ovat muokanneet valkoista ja pehmeaa kalkkikivikalliota.
Luolatunneleita on kaikkiaan noin 200 metria.
Alas luoliin paasee koysirataa pitkin.Nain loma-aikaan niihin on vain aikamoiset jonot,etta saimme odottaa reilu puoli tuntia mennen tullen.





                       Luolien sisalta kuvattua.Valimeren aallot huuhtovat edelleen kallioita.


Kauempana nakyva sotilasalus partioi ilmeisesti koko ajan alueella.Luolat ovat aivan Libanonin rajalla ja Beirutiin on tasta vain 120 kilometria.Pari kuvaa alempana on kuva tasta raja-alueesta.














Vuonna 1942 tanne rakennettiin  tunneli,jonka tarkoituksena oli yhdistaa Kairo-Haifa rautatie Beirutiin ja sen kautta Istanbuliin.
Toisen maailmansodan paatyttya oli tarkoitus avata reitti myos siviililiikenteelle,mutta 1947 lopussa alkaneet levottomuudet arabien ja juutalaisten valilla estivat hankkeen.
Tunneli rajaytettiin vuonna 1948,koska pelattiin arabien tuovan rataa pitkin aseita ja miehia Libanonista silloin arabien vallassa olevaan Haifaan.

Mielenkiintoista ajatella,jos Israelilla olisi rauha sita ymparoivien naapurimaiden kanssa,taalta voisi olla rautatieyhteydet aina Eurooppaan saakka.

Tassa kuvassa jaljelle jaanyt tunnelin alkupaa...











Ranta oli lahes tyhja,silla ilma oli juuri sopivan lammin retkeilyyn,mutta ei uimiseen.Vesikin oli Valimeressa viela aika kylmaa.


Pienta jannitystakin meilla oli tulomatkalla,silla autostamme puhkesi rengas eika meidan auton varusteisiin kuulu ollenkaan vararengasta.
Meilla on sellainen tupakansytyttimeen kytkettava "vekotin",jolla saa lisattya ilmaa ja ajettua lahimmalle korjaamolle.
Reika oli vain niin iso,etta 2 km matkalla jouduimme pysahtymaan tiensivuun ja tayttamaan uudelleen ilmaa.Onneksi lahella oli kumikorjaamo ja se oli viela illalla auki,niin kykenimme jatkamaan kotimatkaa...