maanantai 9. tammikuuta 2017

Autolla Israeliin


Muutama postaus taaksepain lupailin vahan kertoa matkastamme autolla Suomesta Israeliin.
Siskoni kaiveli vanhoja albumeita esiin Suomessa ja lahetti muutaman kuvan matkasta.

Vuosi on siis 1989,jonka ehka voi aika hyvin paatella hius-ja vaatemuodistamme.
Tassa kuvassa olen(mina keskella) ystavani Riikan(vas.) seka siskoni Leenan(oik.) kanssa onnellisesti jo Kreikassa Pireuksen satamakaupungissa pitka ajomatka takana.


 Riikan isan tuttava herra K oli saanut paahansa matkustaa Israeliin autolla,mutta kielitaidottomana ei uskaltanut tehda sita yksin vaan halusi oppaita matkalleen.
Han lupasi maksaa bensat ja laivamatkat,joten me seikkailunhaluiset olimme valmiita lahes ilmaiseen matkaan lapi Euroopan rakastamaamme Israeliin saakka.

Jo ensi hetkista matkamme alettua Pohjanmaan Lappajarvelta huomasimme ettei herra K ollut mikaan Mika Hakkinen.Ajo oli nykivaa ja hyvin epavarmaa.Kaasua ja jarrua han painoi koko ajan edestakaisin.
Vilkaisimme toisiamme ja kukin varmasti ajatteli,etta mitenkahan me selviamme taman kuskin kyydissa Israeliin saakka.
Matkaan lahdimme 9.9 ja aika verkkaista vauhtia matkaa tehden Kreikkaan saavuimme yhdeksan paivan jalkeen 18.9.




Tukholmassa herra K meinasi jo ajaa ensimmaisen kolarin ajettuaan vaaraan ja hermostuksissaan teki U-kaannoksen kielletyssa paikassa.
Tiesin olevani paljon parempi kuski mita han ja aloin hanta vahitellen pehmittaa.Han oli vannoutunut vanhapoika eika oikein luottanut naisiin eika varsinkaan naiskuskeihin.
Pyysin paasta ajamaan ja sanoin,etta han voi vapaasti heti sanoa,jos ajattelee etten osaa ajaa.Sanoin,etta koko matka on hanellekin paljon helpompi,jos voimme vaihdella ajamista.
Lopulta Saksaan saavuttuamme han suostui...



Matkalla tietysti sattui jos mita,kun pitkaan ollaan samassa pienessa autossa.Ikaeroa meilla oli aika paljon,joten musiikkimakumme eivat tietenkaan kohdanneet.Jouduimme vaan kiltisti kuuntelemaan herra K:n ikaluokan musiikkia.
Olisimme halunneet enemman poiketa joihinkin ohittamiimme kaupunkeihin,mutta K ei uskaltanut eika halunnut jostain syysta...




Muutaman kerran han hermostui aivan totaalisesti.
Yhtena paivana Jugoslaviassa ajaessamme saavuimme kolaripaikalle ja odottaessamme ainakin tunnin joku paikallinen viittoi meita seuraamaan hanta,kun han vie meidat kiertotieta kolaripaikan ohi.
Tama auttavainen jugoslaavi ajoi hirmu vauhtia jotain peltotieta ja herra K perassa.
Ja sitten pamahti!
Han ajoi valtavaan kiveen,etta tunsin kun kivi tuli juuri jalkani alta pohjasta lapi.
Huudahdin,etta varo vahan.Autosta menee oljypohja ja matka jaa tahan.Silloin han huusi"akat hiljaa" ja selka hiesta markana painoi vain kaasua.
Onneksi mitaan suurempaa vauriota ei tullut ja matka jatkui taas vahan rauhallisemmissa merkeissa.


Itavallan vuoristotiet oli aika haastavia.Piene kapeat tiet,todella jyrkat nousut,vuorenseina toisella puolen ja toisella laidalla syva rotko.
Silloin kylla ihan oikeasti pelotti kun K otti vauhtia ja lahti nousemaan jyrkkaa makea ylos.Tietenkin keskella makea oli joku hidas kulkuneuvo ja jaimme makeen.
Auto luisui hyvan matkaa taaksepain ja moottori ulvoi,kytkin savusi ja kumi haisi kunnes K paasi ohittamaan taman hidastelijan.Huh!




Saksassa Muncenia lahestyttaessa ehdotin jos kavisimme tutustumassa lahistolla olevaan Dachaun keskitysleiriin.
Se kiinnosti K'takin ja poikkesimme reitiltamme.
Dachau on vuonna 1933 perustettu natsi-Saksan ensimmainen keskitysleiri.
Se toimi tyoleirina,josta moni vangeista siirrettiin tuhoamisleireille kuten Auscwitsiin.
Sodan loppuvaiheessa sinne rakennettiin myos kaasukammio,mutta sita ei ehditty ottaa kayttoon.Kaikkiaan 30.000-40.000 vankia sai siella surmansa vuosien 1933-1945 aikana.
Todella vaikuttava paikka.Mieleen on jaanyt erityisesti siella olleet suihkuhuone,kaasukammio seka polttouunit.


Jugoslavian(nykyinen Kroatia)rannikko oli tosi kaunista seutua.Pysahdeltiin valilla uimaan ja yovyttiin kivoissa Bed&Breakfast-paikoissa rannikolla.
Yopaikkoja emme tilanneet etukateen vaan pysahdyimme illan tullen vapaisiin hotelleihin tai motelleihin.Syyskuussa niissa oli aina tilaa.
Tuolla kommenteissa siskoni muistutti viela eraasta jutusta.Iltaisin K pesi pyykkiaan ja aamulla matkaan paastyamme K:n aluhousut roikkui ikkunassa kuivumassa.
Ollaan me oltu aika seurue...




Lahes 30 vuotta sitten ei ollut autonavigaattoreita kuten tanaan vaan kartasta tutkimme reitit ja kaupungeissa neuvoimme mita kaistaa kannatta ajaa ja mita tien numeroa seurata.
Yhdeksan paivan ajomatkan jalkeen selvisimme Ateenaan ja satamakaupunkiin Pireukseen.Meilla oli viela kolme paivaa laivamme lahtoon,joten saimme pienen miniloman myos Kreikassa.



Viela sattui pieni kommellus K:lle,kun paasimme hotelliimme Pireuksessa.
Respassa kysyivat passeja ja annettuamme ne K viela kuumeisesti kaiveli taskujaan ja sitten muisti,etta passi oli jaanyt edelliseen yopaikkaan.
Ehdotimme,etta seuraavana paivana palaamme takaisin sita hakemaan,olihan meilla viela aikaa laivan lahtoon.
Han ei tata hyvaksynyt vaan halusi lahtea heti takaisin.Matkaa oli muutama sata kilometria ja olimme kaikki tosi vasyneita.
Han lahti kieltelyistamme huolimatta ja puolenyonmaissa tuli passiaan heilutellen ilmoittamaan meille paluustaan.
Taytyy kylla vahan kehua,etta selvisi Ateenan iltapaivaruuhkissa yksin...



Laivamme oli Vergina Lines.Ei aivan vastannut Ruotsin laivoja,mutta ihan siisti alus.
Laivamatka Haifaan kesti kolme paivaa ja laiva pysahtyi Kreetalla,Rhodoksella seka Kyproksella.
Emme kyllakaan voineet poistua laivasta naille saarille.
En tieda yhtaan onko tama laivavuoro viela kaytossa.Tiedan,etta Israelista tehdaan kyllakin risteilyja,mutta naista reittilaivamatkoista en ole varma...


Matka sinansa on jaanyt mieleen ihan hauskana seikkailuna.
Aika nuoria ja hupsujahan me kyllakin oltiin,joten epailen ettemme taineet parantaa herra K:n naiskasitysta.
Ei aavistusta miten han sai auton takaisin Suomeen.Ehka uudet oppaat olivat taas kyydissa!!!

PS.K on valkaistu tuntemattomaksi tata postausta varten

torstai 5. tammikuuta 2017

Katsaus viime vuoteen


Siskoni blogin Jokirannassa vuosikatsauksen innoittamana ajattelin koota koosteen viime vuodesta.
Aika tasaistahan tama meidan elama on.Ei ole monia ulkomaanmatkoja eika reissuja vaan tavallista arjen elamaa.
Aika paljon postaukseni painottuivat taalla oleviin juhliin ja tietty niiden aikana oleviin vapaisiin...



                                                    T A M M I K U U

Tammikuu oli kylma kuten tanakin vuonna nayttaa olevan.
Saatiin vahan pakkasiakin,mutta lumi jai talla kertaa satamatta lasten hartaista toiveista huolimatta.



                                         H E L M I K U U

Helmikuussa naytti jo taas paljon kevaisemmalta,silla sain poimia maljakkoon ensimmaiset kukat pihalta.



                              M A A L I K U U

Maaliskuussa juhlittiin Purimia ja lapset pukeutuivat naamiaisasuihin jokavuotiseen tapaan.



  Lapset kokeilivat myos ensimmaista kertaa elamassaan luistelua elokuvateatterin sisaantuloaulaan tehdylla tekojaalla.Luistelu sujui heilta yllattavan hyvin.Jospa aidilta saadut geenit vaikuttivat asiaan?


                                       
                                             H U H T I K U U

Huhtikuussa paastiin jo pihahommiin ja laitoin ensimmaista kertaa pihalle ryytimaan.Paljon sielta salaatinaineksia tulikin koko kesan.




Vietimme myos Pesah-juhlaa ja minullakin oli toista reilu 10 paivan loma.
Vietimme muutaman paivan mokkiloman pohjois-Israelissa mieheni suvun kanssa.







                                       T O U K O K U U

Toukokuussa oli jo niin helteista,etta laitoimme pihalle uima-altaan vahan meita vilvoittamaan.



Vierailimme myos jokavuotisella Light-festival'illa Jerusalemin keskustassa ja vanhassa kaupungissa.



                                              K E S A K U U

Siskonpojan Elian Bar Mitzva-juhlaa vietettiin kesakuussa ja saimme tanne myos siskoni,tatini ja tadinmiehen Suomesta juhliin mukaan.







                                     H E I N A K U U

Lampimat illat houkutteli viettamaan aikaa parvekkeella ja pihalla.
Grillattiin ja iltapalat nautittiin aina ulkona.



Juuri ennen kesalomaani mursin jalkani portaissa ja jouduin koko lomani viettamaan jalka kipsissa.
Se ei kuitenkaan estanyt minun Suomilomaani...



                              E L O K U U

Minulla on aina koko elokuu lomaa ja heti loman alettua matkasimme pariksi viikoksi Suomeen sukuloimaan.
Talla kertaa matkaseurana oli myos siskoni kaksi lasta,joten vietimme mukavan loman serkkujen kesken...







Loppukuusta lomailimme Nataniassa.Miehenikin oli jo lomalla,joten olimme koko perhe yhdessa.


                                       
                                                  S Y Y S K U U

Juhlimme paljon odotettuja haita,silla lasteni serkku,mieheni veljentytar meni naimisiin.
Han oli ensimmainen lastenlapsista,joka avioitui,joten haat oli merkittava tapahtuma myos isoaidille.



                                             L O K A K U U

Lokakuu oli juhlia taynna silla vietimme Rosh Hashanaa eli Uutta Vuotta,suurta sovituspaivaa eli Yom Kippuria ja Succottia eli Lehtimajajuhlaa.



Paljon ruokaa,vieraita seka vapaapaivia...



Kavimme mm.etela-Israelissa olevassa Ilmailumuseossa



seka tutustuimme Jerusalemin vanhan kaupungin alla oleviin tunneleihin.



                                          M A R R A S K U U

Viimeiset hetket viela puutarhassa seka



viimeiset passionhedelmat puusta...



                                           J O U L U K U U

Joulukuussa osui samaan aikaan seka Hanukka etta Joulu.
Koko joulukuu oli tosi kylmaa,joten kuuma glogi lammitti ihanasti.
Piparit,tortut seka munkit kuuluvat myos joulukuulle.



Tallainen vuosi 2016 on takana ja nyt katseet uuteen vuoteen 2017.
Muutamia tavoitteita ja lupauksia on uudelle vuodelle.Katsotaan sitten vuoden paasta ,mitka on toteutuneet...
Kaikille oikein hyvaa vuotta 2017!
Rakkautta,onnea,iloa,terveytta,rauhaa ja riemua.........

perjantai 30. joulukuuta 2016

Ei enaa lapsi



Vanhin tyttareni lahti juuri autokoulutunnilleen.
Minulle tama on ollut pieni "kriisi'.Ei sen puoleen,etta pelkaisin hanen alkavan ajamaan autoa vaan se,etta yhtakkia hanesta on kasvanut jo nuori nainen,joka kay viimeista vuotta lukiota,ensi vuonna ei ehka enaa asu kotona vaan suorittaa kahden vuoden siviilipalvelua jossain muualla ja ajaa jo ajokorttia!
Mihin ne vuodet menikaan?
Han syntyessaan teki minusta aidin ja mieheni kanssa meista vanhempia.Han sai 1,5 vuotta kokea kanssamme "laatuaikaa" ainokaisena,jota myohemmin syntyneet sisarukset eivat ole saaneet.



Elama kuitenkin jatkuu ja ihanaa,etta lapset ovat itsenaisia ja rohkeita,eivatka pelkaa tarttua uusiin haasteisiin.Sehan se meidan tavoite tassa kasvatuksessakin on ollut.Antaa oikeat evaat tulevaisuuteen...

Itsekaan en ollut kovin vanha,kun ensi kertaa tulin kibutsille Israeliin.Ensi vuonna siita tulee kuluneeksi 30 vuotta.Itsestani tuntui,etta olin kovinkin aikuinen,mutta toista taisi ajatella vanhempanne,kun viela mukana oli 3 vuotta nuorempi siskonikin...




Ajokortista ja autoilusta puheenollen itse olen "koko elamani" ollut autotytto silla jo 10-vuotuiaana opettelin ajamaan autoa ja kahdeksan vuotta "harjoittelin" ennen kuin sain ajokortin.
Meidan ja naapurinlasten leikkeja oli leikkia taksia ja kuskasin asiakkaita paikasta toiseen.Pienikin viela olin,etta juuri ja juuri nakyi paa ratin takaa.Kai sinne penkille jotain tyynya laitettiin,etta nousin vahan korkeammalle,mutta piti ne jalat silti polkimillekin yltaa.
Myohemmin jo kortin saatuani olin isani apuna hinaamassa hanen ostamiaan romuautoja hajottamolle.Meita on kolme tyttoa,joten pitihan jonkun olla sitten se "poika".



Yhtena vuotena tulimme tanne Israeliinkin autolla Euroopan lapi.
Tosin lahdin siskoni ja ystavani kanssa "matkaoppaaksi" eraalle vanhemmalle poikamiehelle,kun han lupasi maksaa kaikki kustannukset.
Jo ensi metreista huomasin,etta hanen ajotaitonsa ei ollut kovin hyva ja kauhistuin mielessani,miten ihmeessa selviytyisimme aina Israeliin saakka hanen kyydissaan.
Sain hanet jossain Saksan autobaanalla ylipuhuttua,etta saisin osoittaa hanelle osaavani ajaa autoa ja voisin vuorotella kuskina.Han ei oikein naisten ajotaitoon luottanut,mutta onnekseni antoi minun ajaa ja paasimme kuin paasimmekin Haifan satamaan asti.
Matka oli kylla mielenkiintoinen ja taynna seikkailuja ja monet naurut on sita kerrottaessa naurettu.
Tasta matkasta saisi aikaiseksi ihan oman postauksensakin...

No,nyt tama esikoisesta alkanut juttu ronsys vahan muualle.
Ensi vuodelle siis aika suuriakin muutoksia.
Tarkein toivomus kuitenkin,etta saisimme pysya kaikki terveina.

Iloisin,mielenkiintoisin,odottavin mielin tulevaan vuoteen 2017!!!

sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Juhlien aikaa


Joka vuosi tama joulunaika kirpaisee ja saa mielen haikeaksi.
Ehka se on paljon myos ihania mielikuvia ja muistoja,eika se todellisuus sitten aivan niin ihanaa olekaan.Joulunaikaanhan muistuu lapsuudesta ne runsaslumiset maisemat,paukkupakkaset ja jopa hevosajelut rekineen.
Uskon silti,etta nauttisin tosi paljon joulun tunnelmasta Suomessa ja ennen kaikkea yhdessa olosta rakkaiden kanssa.



Tana vuonna Hanukka-juhla osui samaan aikaan joulun kanssa,mita ei ole tapahtunut kuin viimeksi 40 vuotta sitten.Eli eilen jouluaattona alkoi myos Hanukka ja sytytimme ensimmaisen kynttilan.
Lapsilla on koulusta lomaa,mutta minulla ja miehellani ei ole kuin yksi ylimaarainen lomapaiva,joten ei minkaanlaista mahdollisuutta matkustaa Suomeen tahan aikaan vuodesta...







Piparitaikinan tuoksun tuntiessaan lapset jo huudahtavat:Pipareita!
Piparien koristelun teimme tana vuonna yhdessa poikani kanssa.
Piparkakkutalonkin kokosimme ja lumimaailman siihen ymparille.Taisinkin unohtaa laittaa tanne siita kuvaa.
Kylmahan taalla nyt on,mutta lunta emme viela ole saaneet yon vain muutamasta lampoasteesta huolimatta.
Onneksi sisalla on lamminta ja aika tunnelmallistakin,jos vain sytyttaa kynttilan ja nautiskelee sen hamyisesta valosta.



Porkkanalaatikkoa tein viikonlopuksi.Ehka oli toinen kerta elamassa,kun tata valmistin.Kyllahan se ihan porkkanalaatikolta maistui,mutta eipa kelvannut tama uusi maku perheen nuorisolle.
Mielestani sopi kovastikin ainakin minun eiliselle kasvislautaselle,uunissa kypsennettyja kasviksia,tekemaani etikkapunajuurta,uuniperumoita ja porkkanalaatikkoa.Niin ja lisaksi tietysti uunilohta.Ei aina tarvitse lihaa saadakseen mahan tayteen...







Hyasintit kavin ostamassa viikko sitten puutarhalta,mutta eivat ehtineet ihan viela aukeamaan.Nuo krookukset(?) kylla aukes aika pian.




Ja syklaamikin on pysynyt hengissa vaikka yleensa kastelen sita liikaa ja onnistun sen aina tappamaan.


Ensimmainen Hanukka kynttila on sytytetty.Meilla sytytetaan sisalla yksi hanukkia oljylla ja pojan hanukkia  eli kynttelikko kynttiloilla.Ulkona parvekkeella on viela yksi hanukkia lasisen kotelon sisalla tuulen suojassa,joka myos sytytetaan ohikulkijoiden iloksi.




Hanukkana syodaan munkkeja,joten leivoin niita ja ne maistuivatkin kuuman glogin seurana.

Tana iltana meilla onkin vasta "joulu" silla menemme siskoni luokse ja avaamme siella muutamat paketit.
Tama aika onkin yhta lahjojen saamista,silla meilla on tapana ostaa lapsille myos hanukkalahjoja.Tytoille jotain isompaa ja poika pienimpana saa joka aamu pienen paketin.

Tein kartan meidan kodin molemmista kerroksista ja liimaan siihen tarran mista joka aamu saa pakettia etsia.
Viime yona ei tahtonut hanelle uni tulla,kun niin jannitti.Tanaan on sitten katsottu paketista loytynytta dvd-elokuvaa...

Hyvaa Joulupaivaa ja joulunjatkoa seka hyvaa Hanukkaa kaikille!